Kirppishaukan kukkamaljakot

Olen aina rakastanut kirpputoreilla kiertelyä, ja lähes kaikki rakkaimmat tavarani, esineet ja vaatekappaleet olen metsästänyt kirpputoreilta tai ne ovat muuten kulkeutuneet minulle second handina.

Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin jostain syystä käynyt kirpputoreilla todella harvakseltaan, enkä ainakaan löytänyt mitään hirmuisen kiinnostavaa. Parin viime viikon sisään kirppisonni ja -innostus on kuitenkin selkeästi kääntynyt, ja olen tehnyt ihan tosi hyviä löytöjä. Tosin tämän kuvissa näkyvän kolmikon kohdalla jo vähän nauratti että mikäs tämä maljakkovillitys oikein on, kun nämä olivat siis ainoat asiat, mitkä hyllyistä sillä kierroksella matkaan tarttuivat. Ihan huippu kolmikko tosin! Kemistin mittapulloja oli yhdessä pöydässä kunnon joukko, ja olisi jostain syystä tehnyt mieli napata useampikin mukaan, mutta valkkasin joukosta eniten silmääni miellyttävän, ja köyhdyin tästä valinnasta kolme euroa.

Kun sinisävyinen maljakko osui silmiini euron hintalapulla varustettuna, en empinyt. Jengin söpöin jäsen on ehkä kuitenkin tuo hempeän vaaleanpunainen pallero, joka ainakin hintalapun mukaan on Nuutajärven lasia. Minulla tuli siitä hiukan mieleen Marimekon uusi Flower-maljakko, jonka pientä kokoa ja herkkää olemusta olin jo aikaisemmin monissa kuvissa ihastellut. Tämä löytämäni maljakko maksoi 7,20 €, oikein kohtuullinen hinta siis. Jotenkin just nyt viehättää erityisesti tuommoiset pikkuiset, minimalistiset maljakot jotka toimivat parhaiten yhden kukan tai vihreän oksan kanssa. Viimeistään kesällä nämä pääsevät varmasti oikeuksiinsa suomalaisten luonnonkukkien kanssa.

(Näiden löytöpaikka oli muuten Mansen Kirpputorikeskus Tampereella, jossa kävin ekaa kertaa. Täytyy varmaan käydä toistekin.)

Vapaa on vain umpihanki

 

 

Ihanaa että saatiin vähän lunta tänne etelämmäskin, kyllähän tämä talvi on aika surullinen näky ollut tähän saakka. Aurinkoista lauantaita ei voinut viettää muualla kuin mökkimaisemissa.

Vajan kauimmaisesta nurkasta kaivetut sivakat olivat nähneet luistavimmat päivänsä jo varmaankin vuosikymmeniä sitten, mutta siitä huolimatta (tai juuri sen ansiosta) niillä pääsi oikeen sopivaan hiihtofiilikseen. Heipat järvellä pilkkivälle naapurin kalastajalle, hieman russelin ojennusta sen suhteen, että hiihtosauvat eivät ole hänen henkilökohtaisia purukeppejään, huppu päähän tuulelta suojaamaan ja pientä tasapainoilua suksilla niissä jäisissä kohdissa, mistä tuuli oli puhaltanut lumen kokonaan pois.

Juuri sen pituinen rundi järven jäällä, että saattoi omatunnolla siirtyä päiväretken parhaimpaan osuuteen, eli eväsleipiin, kahviin ja laskiaispullaan. Ihana talvipäivä!

Saunasaaressa

Yksi ihanimpia asioita talvessa on jäätyneet järvet. Alkutalvesta odotan aina malttamattomana, että Pyhäjärvi saa sen verran kantavan jääpeitteen, että uskaltaa napata koirat mukaan, päästää ne remmistä irti heti rantaan päästyä ja painella yhdessä tuumin katsomaan, miltä Saunasaari tänä talvena näyttää.

Vanhempieni kotiovelta on Saunasaareen noin 10 minuutin kävelymatka, joten usein painelen kylään sillä verukkeella, että saan samalla reissulla kävelylenkin jäällä ja visiitin saareen. Plus saan seurueeseen yhden bonuskoiran, maailman söpöimmän Helgan.

Helga on oppinut, että kun jäällä pääsee vapaaksi, on palveluskunnalla (eli minulla) yleensä mukana myös herkkuja, jotta luoksetulo varmasti sujuu silloinkin, kun näkökenttään sattuu osumaan jotakin hirmu kiinnostavaa. Mutta mikään ei ole Helgan mielestä kiinnostavampaa kuin kunnon eväsnamit, joten neiti kulkee sievästi sipsuttaen vieressä ja tasaisin väliajoin muistaa itse pyytää hieman santsausta. Ja jollainhan tuota nappisilmää pitää lepytellä, kun Hulda roikkuu riiviönä Helgan pitkässä turkissa kiinni aina sopivan tilaisuuden tullen.

Talvisin saa myös mahtavan tilaisuuden katsella rantojen hulppeimpia taloja ja huviloita ihan uudesta vinkkelistä, Pispalanharjusta nyt puhumattakaan. Ilta-aurinko paistaa Pispalan talojen ikkunoihin juuri sopivasta kulmasta, niin että koko harju kimmeltää kultaista heijastusta järvelle.